Olin Jeesustelemassa+kuulumiset

Moi! En ole päivitellyt blogiin, sillä olin rippikoulussa. Ajattelin nyt kertoa omin sanoin mielipiteitä ja selittää enemmän mitä sen käyminen on.

Rippikouluihin haettiin syksyllä. Halusin talviriparille ja ainoa vaihtoehto oli lasketteluripari. Se ei haitannut, sillä tykkään laskettelemisesta. Ennen varsinaista leiriä oli tapaamisia koko porukan kesken kaksi ja pienemmällä porukalla yksi. Oli hyvä, että pääsin jo ennen leiriä tutustumaan porukkaan. Leirille lähdettiin 20.2. lauantaina bussilla. Lähtö oli aamulla yhdeksän aikaan ja perillä oltiin muistaakseni viiden aikaan illalla.

Meille oli varattu muutama rakennus Aholansaaresta. Huoneet olivat melko pieniä. Niissä oli kaksi sänkyä ja varasänky, pöytä, muutama tuoli ja kaappi. Myös omat kylpyhuoneet olivat kaikissa huoneissa. Huoneet olivat ihan OK. Sunnuntai oli ensimmäinen laskettelupäivä viidestä (laskettelu sunnuntaina, maanantaina, tiistaina, torstaina sekä perjantaina.

Herätys oli joka päivä 8.00 ja aamiainen 8.30. Sen jälkeen oli jumalanpalvelus, jonka suunnittelimme itse ryhmissä. Jumalanpalveluksen eli jumiksen jälkeen oli oppitunteja. Ne käsittelivät kristinuskon historiaa yms. Lounas oli 11.15 ja rinteisiin mentiin 12.15. Paluu Aholansaareen oli 16.15, jonka jälkeen oli päivällinen. Päivällisen jälkeen oli raamistelu (työskentely pienryhmissä, luettiin raamattua, suunniteltiin jumista). Raamistelun jälkeen kirjoitettiin oppimispäiväkirjaa (vastattiin kysymyksiin liittyen päivä aiheeseen, kirjoitettiin päivän fiilikset) ja jälleen 20.00 oli iltapala. Iltapalan jälkeen oli isosten iltaohjelma sekä iltahartaus. Huoneisiin päästiin 22.30 ja hiljaisuus oli 23.00.

Omasta mielestäni riparin aikataulu oli turhan tiukka. Jos pääsemme huoneisiin 22.30, miten kolmen ihmisen pitäisi keritä käymään suihkussa ja pestä hampaat, kun on yksi tila? Vapaata aikaa oli todella vähän. Tiivis aikataulu myös väsytti ja tuntui raskaalta. Porukka oli suurimmaksi osaksi tosi kivaa ja viihdyin ihan hyvin. Isoseksi aion varmaan hakea seuraavana vuonna.

Ruoka oli ihan syötävää. Huomaahan sen, että sitä tehdään suurelle määrälle ihmisiä. Mutta ainakin ruokailu oli tarpeeksi usein.

Riparin käynti ei mielestäni muuttanut minua melkein mitenkään. Olen edelleen sama ihminen, kuin mennessäni riparille. Minusta ei siis tullut superuskovaista.

Leiriltä palasin kotiin eilen. Tänään nukuin pitkään, haimme skootterini (täytin siis maanantaina 22.2. viisitoista vuotta!), ratsastin ja ostimme minulle synttärilahjaksi Gigantista oman koneen (vihdoinkin).

Ratsastin siis Qlaralla pitkästä aikaa. Sillä on ollut taas vähän lomaa, joten jännittyneisyyttä oli. Pyrin siis ratsastamaan sen mahdollisimman rennoksi ja pehmeäksi. Alussa ainut suunta oli ylöspäin (pukitteli), mutta lopussa Qlara kulki hyvin. Siskoni uskalsi taas kokeilla Lavaa ja teki työskentelyä käynnissä.

 Pohkeenväistöä, siksi jalka noin takana.

 Tässä kohtaa Qlara alkoi rentoutumaan. Samalla se "painui kasaan" eikä enää kantanut itseään.

Tähän melko lailla pyrin. Huomaan kyllä itsekin ponin olevan vino yms. eli ei tarvitse erikseen tulla kertomaan miten minun pitäisi ratsastaa :)

Tiistaina menen taas pitkästä aikaa Caprille. Laittakaa muuten kysymyksiä tulemaan, sillä kuvaamme Q&A videon Marrun ja Lillin kanssa pian!

-Anna